"Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää.
Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään."
- Cheek, Valot sammuu
Kello alkaa lähestyä iltakuutta. Turvatarkastus ja rannekkeidenvaihto on jo selätetty, enää täytyy odotella itse katsomoihin siirtymistä. Ennen sisäänpääsyä vilkaisen taakseni ja huomaan mielettömän jonon, jolle ei näy loppua. On vielä pari tuntia varsinaisen konsertin alkamiseen, mutta kun katsomoiden portit avataan, ihmiset juoksevat Mäkimontun jyrkkää rinnettä alas kuin viimeistä päivää. Tätäkö on Cheek-hysteria?
Jo muutama vuosi sitten heitin sisaruksilleni kommentin, että Cheek on nähtävä edes kerran livenä - olkoon sitten vaikka päätöskonsertti. Kun marraskuussa kyseisen herran lopettamispäätös ja viimeiseksi jäävä Mäkimontun konsertti julkistettiin, ei minunkaan tarvinnut kahta kertaa miettiä, haluaisinko sinne lähteä.
Lippujen ennakkomyynnistä saimme napattua liput minulle ja sisaruksilleni, ja onneksi niin: kun virallinen lipunmyynti alkoi, oli konsertti loppuunmyyty alle minuutissa. 30 000 lippua menivät aivan hujauksessa ja heti perässä myytiin toiset 30 000 lippua viimeistä konserttia edeltävään lisäkonserttiin.
Kuukausien odotuksen jälkeen viimein koitti tuo elokuun 25. päivä, Cheekin viimeinen päivä. Oletettavissa on kolmenkymmenentuhannen ihmisen täyttämä konserttipaikka ja räjäyttävä show. Ruudulla näkyvän lähtölaskennan päästessä nollaan kylmät väreet ovat taatut, kun koko ihmismassa hiljenee katsomaan lavan jättimäisten screenien pyörittämää tunteikasta videota Cheekistä. Lopulta tanssijoiden saattelemana ensimmäinen biisi pärähtää käyntiin ja lavan takaosan screenit liukuvat sivuun paljastaen telineellä laskeutuvan Cheekin. Kuka muu muka aloittaa esityksen ilotulituksella ja taivasta nuolevilla liekkiefekteillä?
Ensimmäistä katsomolohkoa lämmittävä pyrotekniikka, taivaan täyttävät ilotulitukset ja uskomaton valoshow tekevät jäähyväiskeikasta näyttävän, mutta koko konsertti ei kuitenkaan ole pelkkää hyppimistä ja riehumista. Useaan kertaan Cheek pysähtyy kiittelemään, kertaamaan matkaansa artistina ja jakamaan fiiliksiään niille kymmenilletuhansille ihmisille, jotka paikalle ovat saapuneet Cheekin hautaamista todistamaan. Räppäri avaa tunteitaan myös kotikaupungistaan Lahdesta, jonka aikanaan koki vastenmieliseksi eikä todellakaan osaksi itseään, mutta jota myöhemmin on oppinut arvostamaan jopa niinkin paljon, että Cheekin tarina päättyy juuri Mäkimonttuun. Tuhlaajapoika on palannut kotiin.
Tunnelmaa konsertista ei puutu. Välillä lauletaan, pompitaan ja huidotaan vauhdikkaimpien hittien tahtiin, toisinaan pysähdytään fiilistelemään herkempiä biisejä taskulamppuja heilutellen. Ainakin etukatsomossa kaikki ovat mukana ja hyvä fiilis jatkuu koko keikan, vaikka sekä yleisössä että lavalla nähdäänkin liikuttumista. Jopa Cheek menee sanattomaksi, kun yleisössä etukäteen valmistetut paperiset KIITOS-sydämet nousevat ilmaan räppärin uusimman (ja samalla viimeiseksi jäävän) biisin Enkelit alkaessa.
Koko jäähyväiskonsertin ja näin ollen Cheekin uran päättävä biisi on Valot sammuu, jonka perusteella konsertin nimikin on valikoitunut. Esityksen aikana kasaantunut tunnelataus purkautuu, ja räppäri itsekin kyynelehtii lavalla. Cheekin on aika mennä ja kun viimeinen kiitos on lausuttu, hän astelee pois lavalta jättäen jälkeensä näyttävän ilotulituksen - sekä tietenkin esimerkin siitä, mitä itseensä uskomalla voi saavuttaa.
Näin saatetaan saaga finaaliin.
"Jengi odottaa, milloin multa loppuu bensa.
Mediassa moni suorastaan toivoo, että se loppuu.
Osa musiikkialan kusipäistä rukoilee, että se loppuu.
Mutta kukaan ei aavista, että sitten kun lopetan, teen sen omasta tahdostani, ja kun lopetan, lopetan ihan kaiken. Kun se tapahtuu, seison vuoren korkeimmalla huipulla ja näytän epäilijöille keskisormea, ja se on viimeinen ähäkuttini.
Sillä tavalla Cheek lähtee."- Elämäkerta JHT - Musta lammas
Anette Jeremejew
